Kuka oikein ohjaa sun kehoa – sinä vai kiire?

Kuka oikein ohjaa sun kehoa – sinä vai kiire?

Onko susta joskus tuntunut, että keho vähän kuin huutaa apuja, mutta kukaan ei kuuntele? Että uni ei tule, niska on kuin sementtiä, ja päivän liikunnat on lähinnä säntäilyä paikasta toiseen, pää kolmantena jalkana? Tervetuloa siihen klubiin, johon meistä aika moni on joskus eksynyt.

Ja silti, tässä kohtaa kysymys ei ole enää siitä, kuka syyllinen on. Vaan siitä, kuka ottaa vastuun?

Hermosto ei valehtele

Sun keho ei ole huonokuntoinen. Se ei ole laiska. Se on väsynyt.

Passiivisuus ei aina näytä sohvalla makoilulta. Se voi olla myös sitä, että ollaan ylikierroksilla ÄLYTTÖMÄN pitkään, ettei hermosto enää edes osaa rauhoittua. Että ollaan jatkuvassa toimintavalmiudessa, mutta ei kuitenkaan oikeasti saada mitään palauttavaa tehtyä.

Ja tiedätkö mitä? Keho ei voi hyvin tällaisessa tilassa. Hermosto ei valehtele. Se kertoo, milloin on aika pysähtyä. Mutta kuunnellaanko sitä? Osaatko lukea kehon viestejä? 

Kiire, kiire, kiire – ja vähän lisää kiirettä

Mennään, suoritetaan, syödään nopeasti jotain sinne päin, ehkä napataan kahvi ja proteiinipatukka lennosta. Liikutaan, jos ehditään. Rentoudutaan, jos jaksetaan. Ja sitten ihmetellään, miksi kroppa kipuilee ja mieli käy ylikierroksilla.

Eikä kyse ole siitä, että meidän pitäisi olla täydellisiä. Mutta jos ei koskaan katso peiliin ja kysy:

“Mikä tässä mun arjessa vie mut näin kauas omasta hyvinvoinnista?” – niin kuka sitten?

Liikkumattomuus ei ole vaan fyysistä

Kehon passiivisuus näkyy toki kyllä myös jäykkinä nilkkoina, kireänä niskana, lantion jumina. Mutta myös mielessä. Ei jakseta enää innostua. Ei nähdä vaihtoehtoja. Ei edes haluta lähteä lenkille, koska koko keho tuntuu tukossa olevalta.

Mutta, moni ratkaisee ongelman lisää suorittamalla. ja se ei ole ratkaisu. 

Hyvinvointi ei ole projekti, vaan suhde

Suhde sun omaan kehoon. Suhde sun jaksamiseen. Suhde siihen, miten sä kohtelet itseäsi. Se ei ole 30 päivän kuuri. Se on se, mitä sä teet silloin kun kukaan ei katso. Se, miten sä puhut itsellesi kun et jaksakaan treeniä, tai kun sun tekee mieli jäädä sohvalle makaamaan.

Hyvinvointi ei ole täydellisiä valintoja, vaan pieniä tekoja, toistuvasti.

Mitä sitten tehdään?

• Lopetetaan jatkuva kiireen ihannointi. Se ei tee meistä tehokkaampia, vaan uupuneempia.

• Syödään ruokaa, joka oikeasti ravitsee. Ei tarvitse olla täydellistä – mutta jos joka ateria on kompromissi, keho kärsii.

• Liikutetaan kehoa – pienesti, lempeästi. Nilkan pyöritys. Hengitysharjoitus. Pallolla hierominen. 10 minuutin kävely. Se on enemmän kuin ei mitään.

• Kuunnellaan kehon viestejä. Ne tulee ensin kuiskaten. Sitten ne huutaa. Ja lopulta ne pysäyttää.

Sun keho ei tarvitse uutta ohjelmaa. Se tarvitsee sut.